Nyrkkisäännöt painonhallintaan on seuraavat:
a) laihdutus tapahtuu keittiössä ja ruokakaupassa
b) kunnon kohotus tapahtuu lenkkipolulla
c) lihasvoiman kasvatus tapahtuu kuntosalilla
Kunnonkohotus voi olla myös pyöräilyä, kuntopyöräilyä, juoksumattoa, stepperiä, ryhmäliikuntaa, uintia, hiihtoa jne.
Samoin lihasvoimaa voi treenata painoilla ja kehonpainolla kotona.
Liikunta ei itsessään hirveästi laihduta, ellei se ala olla todella säännöllistä urheilua ja treenaamista.
Liikunta AUTTAA PAINONHALLINNASSA. Se vilkastuttaa aineenvaihduntaa, parantaa hormonitoimintaa, virkistää mieltä ja saa painon kanssa kamppailevan ihmisen ajattelemaan välillä muutakin, kuin seuraavaa välipalaa.
Minulla ainakin jo kävelyllä käynti hävittää usein illalla iskevän makeanhimon.
Sitten se iänikuinen tekosyy: "Ei se kuule ole niin helppoa."
Ei kukaan missään ole luvannutkaan, että se olisi helppoa.
Sitten se iänikuinen tekosyy: "Ei se kuule ole niin helppoa."
Ei kukaan missään ole luvannutkaan, että se olisi helppoa.
Se pitää silti tehdä, jos haluaa muutoksia. Se vituttaa. Se on hidasta. Ärsyttävää ja inhottavaa ja vastenmielistä.
Miksi minä en saa vain olla ja löllöttää ja lihon vaikka muut on laihoja?
Nelikymppiset väittää, että kun on tuo aineenvaihdunta jo hidastunut niin turha enää yrittää mitään. Ihmisen aineenvaihdunta pysyy samana koko aikuisiän. Se alkaa hidastua vasta 60-vuoden jälkeen.
Jengi alkaa lihoa ja veltostua heti kun napsahtaa ajokortti käteen. Jostain syystä meidän pihapiirissä asuvat, säännöllisesti töihin pyöräilevät plus viiskymppiset on kaikki aika solakassa kunnossa.
Noniin, nyt kun henkisistä tekosyistä on päästy eteenpäin, niin siirrytään pakkoliikunta osioon. Mikään liikunta ei auta, jos se on perseestä, eikä siitä tykkää. Se ei tuota endorfiineja, eikä siitä jää hyvä, rauhallinen ja onnistunut fiilis.
Jengi alkaa lihoa ja veltostua heti kun napsahtaa ajokortti käteen. Jostain syystä meidän pihapiirissä asuvat, säännöllisesti töihin pyöräilevät plus viiskymppiset on kaikki aika solakassa kunnossa.
Noniin, nyt kun henkisistä tekosyistä on päästy eteenpäin, niin siirrytään pakkoliikunta osioon. Mikään liikunta ei auta, jos se on perseestä, eikä siitä tykkää. Se ei tuota endorfiineja, eikä siitä jää hyvä, rauhallinen ja onnistunut fiilis.
Eikä sitä lopulta sitten enää tee ollenkaan.
Pahimmillaan esim. salille menee joko väkisin repimään itsensä paskaksi asti, niinkuin allekirjoittanut, tai vain nojailemaan laitteisiin ja voivottelemaan. Aloittaa juoksemaan asfaltilla huonoilla kengillä ja sitten on nilkat, polvet, lonkat ja selkä kipeät.
Uskon vakaasti, että jokaiselle löytyy laji, josta tykkää tai jota sietää edes sen verran, että oppii ajan kanssa tykkämään. Puoli vuotta on ok aika testata.
Pahimmillaan esim. salille menee joko väkisin repimään itsensä paskaksi asti, niinkuin allekirjoittanut, tai vain nojailemaan laitteisiin ja voivottelemaan. Aloittaa juoksemaan asfaltilla huonoilla kengillä ja sitten on nilkat, polvet, lonkat ja selkä kipeät.
Uskon vakaasti, että jokaiselle löytyy laji, josta tykkää tai jota sietää edes sen verran, että oppii ajan kanssa tykkämään. Puoli vuotta on ok aika testata.
Minä yritin 5 vuotta käydä väkisin salilla, sain monesti pahoinvointikohtauksia ja migreeniä treenin jälkeen ja kerran nousi kuumekin. Ei kovin fiksua. Lopulta älysin lopettaa sen, ostin kotiin kuntopyörän ja käsipainot ja aloitin kävelylenkit. Huomattavasti kevyempää, mutta pystyn yhdistämään näihin sarjojen katsomisen ja musiikin kuuntelun, joka ylläpitää motivaatiota ja säännöllisyyttä. En minäkään tykkää liikunnasta sen itsensä takia!
Luulen, että isolla osalla painon kanssa kamppailevista on "mahtavia" muistoja koululiikunnasta...
Luulen, että isolla osalla painon kanssa kamppailevista on "mahtavia" muistoja koululiikunnasta...
Lisäksi oman epäonnistumisensa voi varmistaa sillä, että yrittää tehdä kaikki elämäntapamuutokset yhtäaikaa. Yksi kerrallaan, itse valitsemassasi järjestyksessä.
Kaikki te tiedätte mitä on terveellinen ruokavalio ja mitä pitäisi syödä ja mitä ei.
Vippaskonstiosio:
Kaikki te tiedätte mitä on terveellinen ruokavalio ja mitä pitäisi syödä ja mitä ei.
Tässä kumminkin pari juttua joista koen tarvetta päteä, niinkuin blogini pääasiallinen tarkoitus on.
Jos painoa on kertynyt valtavasti niin lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeistuksella voi kokeilla esim. ketogeenistä ruokavaliota määräajan, että saa painoa ensin nopeasti pois, mikäli rankka ylipaino uhkaa jo terveyttä.
En tiedä mikä ero on keto-ruokavaliolla ja karppaamisella, mutta aion sohaista nyt murkkupesään, karppaajat kun pääsääntöisesti ovat erittäin aggressiivista porukkaa. Uskon, että suurinosa karppauksen aloittajista tekee saman "mokan" kuin minä tein aloittaessani. Söin ennen nuudeleita, makaroonia, vaaleaa leipää yms.
En tiedä mikä ero on keto-ruokavaliolla ja karppaamisella, mutta aion sohaista nyt murkkupesään, karppaajat kun pääsääntöisesti ovat erittäin aggressiivista porukkaa. Uskon, että suurinosa karppauksen aloittajista tekee saman "mokan" kuin minä tein aloittaessani. Söin ennen nuudeleita, makaroonia, vaaleaa leipää yms.
Aloitin karppauksen, paino putosi helvetin nopeasti, vatsa ei ollut enää kipeä ja sekaisin, hypomania ja valistus alkoi ja olo oli kuin jumalalla. VILJAT ON MYRKKYÄ!! TUHOTKAA PELLOT!! POLTTAKAA LEIVÄT!!
Kävikö mielessä, että se mikä jäi pois, oli valkoista, kuitua sisältämätöntä viljaa? Ei. Kaikki vilja on myrkkyä, joku jenkkiläinen entisen lääkärin poika on sen omakustanne tutkimuksella todistanut ja kirjankin kirjoittanut. Vaasan leipomot sponssaa tutkimuksia, jotka puoltaa viljan terveellisyyttä. Korruptiota! Salaliitto!
Toki ihmisillä on erilaiset aineenvaihdunnat ja kaikille ei sama ruokavalio sovi; kissoistakin osa syö mieluummin hiiriä, osa lintuja. Ei ole mitään järkeä olettaa, että joka jätkä voisi syödä samalla tavalla. Osalle viljat käy paremmin kuin toisille, mutta antakaa nyt jumaliste sille täysjyvälle ja kuiduille edes mahdollisuus! Miehelleni ei ruisleipä käy kun se alkaa samantien närästää, hän syö täysjyvä kauraleipää. Minulle ei tämä "kaikille sopiva" psyllium toimi ollenkaan, kemiallinen sodankäynti varsinkin sisätiloissa on laitonta.
Nykyään elän käytännössä ruisleivällä. Ei ole ongelmia nälänhallinnan kanssa, vatsa toimii kellon tarkkuudella ja paino on lähtenyt TASAISEEN MALTILLISEEN laskuun. Kuitu on aika vitun jees. Kuitua saa ilman muuta kasviksistakin. Päivän kuitutarpeen saa täyteen jos syö sekasalaattia 3 kiloa. Helppo juttu.
Keliakia, allergiat ja yliherkkyydet on sitten ihan eri asioita, eipä nyt edes aloiteta niistä tässä.
Psyllium vinkki tähän väliin! Etsi n.2dl korkillinen pullo. Laita pulloon ensin 1-2tl psylliumia ja täytä appelsiinimehulla. Korkki kiinni ja ravista niinkuin viimeistä päivää. Psyllium maistuu ihan paskalle, eikä meinaa liueta kunnolla mihinkään, mutta on tosi hyvää, terveellistä kuitua. Tälleen minä sain sen sekoittumaan nesteeseen ilman klönttejä ja menemään helposti alas, kun testasin sitä aikanaan.
Toinen aika paljon riskialttiimpi vaihtoehto on sellainen kuin All In-syöminen. Olin itse toteuttanut tätä tietämättäni, kun erään kriisin jälkeen lopetin 20 vuotta kestäneen jatkuvan laihduttamisen, josta 11 vuotta karppasin. Ei vaan pystynyt enää ja lapasesta lähti ihan täysin. Pari pellillistä pannaria viikossa + hillopurkki. Aino-jätskipaketti. Sipsiä. Limpparia. Random liputuspäivänä prinsessa kakku. Vaahtokarkkeja. Jatkuva ripuli ja ummetus. Kyllä te tiedätte. Tätä jatkui ehkä 2-3 vuotta. Paino minulla nousi sinänsä yllättävän vähän, 60 kilosta 78 kiloon. Sitten tuli stoppi. Melkolailla yhdenäkin viime kesän lopulla. Ei makea enää maistunut yhtään ja ruisleipä sai kuolan valumaan. Viljat ei enää pistäneetkään mahaa sekaisin ja kipeäksi niinkuin aina ennen. Täysjyvä sellaiset. Annoskoot pieneni kun tulin kylläiseksi nopeammin. Alkoholikaan ei maistu, yksi pullo jotain erikoisolutta hifistellään miehen kanssa silloin tällöin. Nyt vuodessa on paino tippunut 67 kiloon, enää pari kiloa normaalipainoon. Tuohon All In hommaan kannattaa tutustua huolella, varauksella ja miettiä uskaltaako edes kokeilla, lääkärin kanssa juttelu ei liene pahitteeksi. Minä luin tuosta vasta sen jälkeen, kun paino oli jo alkanut tippumaan. Pelottava teoria omalla tavallaan. Kuin hyppäisi kielekkeeltä.
Ps. Keinomakeutusaineet (stevia on luonnontuote) tuhoaa suoliston mikrobit jo pienissä määrin. Jos suolistossa ei ole hyvä bakteerikanta niin painonhallinnasta ei tule mitään.
Toki ihmisillä on erilaiset aineenvaihdunnat ja kaikille ei sama ruokavalio sovi; kissoistakin osa syö mieluummin hiiriä, osa lintuja. Ei ole mitään järkeä olettaa, että joka jätkä voisi syödä samalla tavalla. Osalle viljat käy paremmin kuin toisille, mutta antakaa nyt jumaliste sille täysjyvälle ja kuiduille edes mahdollisuus! Miehelleni ei ruisleipä käy kun se alkaa samantien närästää, hän syö täysjyvä kauraleipää. Minulle ei tämä "kaikille sopiva" psyllium toimi ollenkaan, kemiallinen sodankäynti varsinkin sisätiloissa on laitonta.
Nykyään elän käytännössä ruisleivällä. Ei ole ongelmia nälänhallinnan kanssa, vatsa toimii kellon tarkkuudella ja paino on lähtenyt TASAISEEN MALTILLISEEN laskuun. Kuitu on aika vitun jees. Kuitua saa ilman muuta kasviksistakin. Päivän kuitutarpeen saa täyteen jos syö sekasalaattia 3 kiloa. Helppo juttu.
Keliakia, allergiat ja yliherkkyydet on sitten ihan eri asioita, eipä nyt edes aloiteta niistä tässä.
Psyllium vinkki tähän väliin! Etsi n.2dl korkillinen pullo. Laita pulloon ensin 1-2tl psylliumia ja täytä appelsiinimehulla. Korkki kiinni ja ravista niinkuin viimeistä päivää. Psyllium maistuu ihan paskalle, eikä meinaa liueta kunnolla mihinkään, mutta on tosi hyvää, terveellistä kuitua. Tälleen minä sain sen sekoittumaan nesteeseen ilman klönttejä ja menemään helposti alas, kun testasin sitä aikanaan.
Toinen aika paljon riskialttiimpi vaihtoehto on sellainen kuin All In-syöminen. Olin itse toteuttanut tätä tietämättäni, kun erään kriisin jälkeen lopetin 20 vuotta kestäneen jatkuvan laihduttamisen, josta 11 vuotta karppasin. Ei vaan pystynyt enää ja lapasesta lähti ihan täysin. Pari pellillistä pannaria viikossa + hillopurkki. Aino-jätskipaketti. Sipsiä. Limpparia. Random liputuspäivänä prinsessa kakku. Vaahtokarkkeja. Jatkuva ripuli ja ummetus. Kyllä te tiedätte. Tätä jatkui ehkä 2-3 vuotta. Paino minulla nousi sinänsä yllättävän vähän, 60 kilosta 78 kiloon. Sitten tuli stoppi. Melkolailla yhdenäkin viime kesän lopulla. Ei makea enää maistunut yhtään ja ruisleipä sai kuolan valumaan. Viljat ei enää pistäneetkään mahaa sekaisin ja kipeäksi niinkuin aina ennen. Täysjyvä sellaiset. Annoskoot pieneni kun tulin kylläiseksi nopeammin. Alkoholikaan ei maistu, yksi pullo jotain erikoisolutta hifistellään miehen kanssa silloin tällöin. Nyt vuodessa on paino tippunut 67 kiloon, enää pari kiloa normaalipainoon. Tuohon All In hommaan kannattaa tutustua huolella, varauksella ja miettiä uskaltaako edes kokeilla, lääkärin kanssa juttelu ei liene pahitteeksi. Minä luin tuosta vasta sen jälkeen, kun paino oli jo alkanut tippumaan. Pelottava teoria omalla tavallaan. Kuin hyppäisi kielekkeeltä.
Ps. Keinomakeutusaineet (stevia on luonnontuote) tuhoaa suoliston mikrobit jo pienissä määrin. Jos suolistossa ei ole hyvä bakteerikanta niin painonhallinnasta ei tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti