Elämänkoululaiset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään:
1. Nuoret pulit ja narkkarit, jotka käy kylillä möykkäämässä ja perseilemässä ja ekan turpaanoton/vatsahuuhtelun jälkeen alkaa elämän-kova-koulu öyhötys.
Tosi thug-life, kun ostetaan netistä vähän pilveä, piriä ja subutexia, jonka 50 kiloa painava finninaamainen liimaletti toimittaa kotiovelle. Vitun pellet.
2. Sitten tämä toinen ryhmä.
Yleensä pitkän linjan kotiäitejä. Saattaa olla kaksi satsia muksuja, ekat 20-vuotiaana hankittuja, toiset +30. Eri isät eri satseilla.
Jeenustavat nuoremmille ihmisille, että "Sitten kun teillä on tätä elämänkokemusta yhtä paljon kun minulla niin blaablaablaa..."
Totuus näistä mammoista on, että on oltu, nimenomaan, kotiäitinä 40 vuotta. Välillä käyty vähän työkokeiluissa tai pätkätöissä päiväkodissa ja lähikaupassa.
Matkustus kokemus on ruotsin/tallinnan laivalta, osa hurjimmista on käynyt Fuerteventurassa tai Kanarian saarilla. Osa ei koskaan missään suomen rajojen ulkopuolella. Eikä edes haluaisi lähteä, pelätään niin perkeleesti ihan kaikkea mahdollista bakteereista lento-onnettomuuksiin ja terroristeista tsunamiin.
Muutettu on kerran tai kahdesti eri paikkakunnalle avioeron takia tai miehen töiden perässä.
Henkisen puolen elämänkokemus rajoittuu ihmissuhde draamoihin, sukulaisten kuolemiin ja perinnönjakoon tai omien lasten ja lastenlasten ongelmiin ja oman lapsuuden traumoihin, joita ei suostuta kirveelläkään kohtaamaan ja käymään läpi.
Jatkuvan siivoamisen ja ruuanlaiton karmiva vääryys, oi tätä kohtaloa!
Ei sillä, uskon että varmasti on rankkaa ja vituttaa kun ei 24/7 kotiduunista saa mitään kiitosta ja kaikki pitää itsestäänselvyytenä, mutta en ihan oikeasti laskisi sitä juuri minkäänlaiseksi elämänkokemukseksi. Se siinä nimenomaan on vikana.
Ja kaiken lisäksi se on ihan itse valittu tie. Muistakaa, että omien valintojen takia kukaan ei koskaan ole sinulle mitään velkaa.
Ihmiset, joilla on oikeasti elämänkokemusta, eivät koskaan leveile sillä, enneminkin kokevat, että sitä ei ole koskaan tarpeeksi ja haluavat kokea ja nähdä lisää.
He tietävät, että ihminen voi parhaimmillaankin nähdä tästä maailmasta ja ihmiskohtaloista vain murto-osan.
Etiopian 5-vuotiaat katulapset, jotka riipivät elantonsa kaatopaikoilta pysyäkseen hengissä, ovat nähneet enemmän, kuin nämä elämänkokemuksellaan brassailevat n.60-vuotiaat mamsellit. Enkä väitä, että minulla olisi mitenkään erityisen paljon elämänkokemusta, mutta sen väitän, että näillä kotimammoilla ei ole mitään aihetta valistaa yhtään ketään omalla elämänkokemattomuudellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti